Spirit

Halusitte kuulla, miksi Spirit lähtee kevään tullen viimeiselle matkalle. Kerron sen nyt, kaikille teille jotka tämän luette. Spirit aloitti pukittelun 5 -vuotiaana laukan nostoissa. Tietenkin looginen oletus oli, että poika kerää tasapainoa sillä itselleen. Hämmästelin myös, kun vähän väliä ratsastaessa ns takajalat pettivät alta. Oletin sitä ihan vain kompuroinniksi, kuten kasvattajakin. Muutimme paikasta toiseen elämäntilanteeni vuoksi. Spirit jätettiin loimittamatta vaikka ohje oli, että loimi aina päälle. Noh... Tilanne meni sitten siihen, että hevosen selän lähelle vein käden ja herra niiasi ilman että edes kosketin selkää. (Enkä ala tässä syyttelemään ketään, älkää takertuko.) Kipua. Ajattelin, että sää on ainoa syy siihen. Viimein alettiin loimittaa ohjeeni mukaan ja tilanne hieman parani, mutta selkään ei kenelläkään ollut mitään asiaa. (Tuolloin syksy.) Kipuja oli talvellakin, sekä keväällä. Silloin tällöin pystyi kevyesti ratsastamaankin.

Tuli kesä ja olimme jo palanneet aikaisemmalle tallille. Spiritillä kävi vuokraaja ja oikeastaan poikkeuksetta herra heitteli persettään erityisesti laukannostoissa ja taipui todella huonosti vasempaan kierrokseen. Talvella 2013/2014 (mikä talvi....? No kuitenkin) selkä meni taas todella huonoon kuntoon. Selkään ei ollut mitään asiaa. Hieroja tuli käymään ja kun kerroin kaikki mitä olimme huomioineet, kertoi hän mahdollisesta synnynnäisestä rakenneviasta. Ehkä yhteen luutuneista okahaarakkeista, tai että jaloissa olisi jotakin. Noh. Jäykkyyttä saataisiin pois jos hieroja kävisi vaikke kerran viikossa. Tiesin jo että siihen ei olisi mahdollisuutta. Hieroja kävi sunnuntaina. Seuraavana päivänä, maanantaina... Kivut olivat jälleen palanneet, elleivät jopa pahempina kuin mitä olivat. Tiesin jo siinä vaiheessa, että jokin on vinossa. Seurailin muutaman päivän ja kun kävelytyskin pahensi vain kipuja, soitin ell ja juttelin tämän kanssa tilanteesta. Kerroin hierojasta ja kaiken saman kuin mitä kerroin hierojalle. Myös ell epäili mahdollisesti yhteenluutuneita okahaarakkeita. Sen puhelun jälkeen olin jo varma, että päästän ystäväni kivuista, joille ei voi tehdä yhtään mitään. Ysätävni kuitenkin suositteli vielä soittamaan yhdelle ihmiselle, joka ymmärsi selkävaivoista enemmän. Kerroin jälleen samat asiat kuin aiemmin ja myös hierojan ja ell mielipiteen asiaan. Kolmas ihminenkin oli samaa mieltä. Toisena vaihtoehtona mietti lannerangan vääntymää, kun hevonen ei vain taivu ollenkaan toiseen suuntaan.

Vaihtoehtoina oli lähteä viemään hevonen klinikalle, kuulla siellä samat asiat kuin mitä 3 muuta ihmistä on jo sanonut ja lopputulos on sama. Olisin voinut antaa Spiritn seurahevoseksi. No ei. En olisi. Spirit on luotu liikkumaan, eikä mielestäni ole hevosen elämää seistä päivästä toiseen tarhassa ja seurata kun kaverit lähtevät ulkoilemaan.

Tarkoituksena alunperin oli antaa spirit pitkäaikaiseen/lopun elämän ylläpito kotiin, koska en itse sillä ratsastanutja joku osaavampi ihminen olisi saanut siitä kivahevosenkin, jos olisi ollut kunnossa. En anna rikkinäistä hevosta ylläpitoon, saati myy. Näin varmistan, että ystävääni ei enää kukaan satuta.  Odotan kevääseen siksi, että Spirit pääsee lepoon paikassa, jossa se on ollut kaikista onnellisin.

Tulen vielä monen vuoden päästäkin kysymään miksi tein tämän päätöksen, mutta joka kerta kun käyn tallilla ja näen kivun koskettamalla, se kertoo vastauksen. Miten vaikeaa on katsoa ystävää, jolla on silmistä sammunut elämän suurimmat ilot. Kun et pääse hyppäämään, vaikka haluaisit. Et saa päästemmä höyryjä, vaikka haluaisit. Joudut vain odottamaan. Seisomaan ja odottamaan lähtöä.

"Olet tehnyt lähtöä
Olet saanut nähtyä
Päässet sateelta suojaan
Näin, muistan sinua
 Lähtövalmiina "