Tatuoinnit 2.

Viiltelyarvista jää rumat jäljet. Siksi ajattelin peittää ne tatuoinneilla. Tässä siis loput tatuoinnit. 

My little pony -keräily

Aloitin keräilyn loppuvuodesta 2015, tai alkuvuodesta 2016. En muista tarkalleen. Se mistä idea lähti, onkin aivan toinen tarina. Mietimme nimittäin bestikseni kanssa että pitäiskö aloittaa joku uus sarja kun ei ollut mitään tekemistä. Ei muuta kuin netflixiin ja sieltä ettimään sarjoja. Ensimmäinen ajatus oli: Ei.... Ei tätä.

Mutta kun aloimme katsomaan sarjaa, rakastuin oitis Rainbow Dashiin ja siitä se sitten lähti. Ensimmäinen oheituotteeni oli Rainbow Dash pehmo ja samasta hahmosta pop vinyle figuuri. Ajattelin aluksi, että kerään vain Rainbow Dash tavaraa. Sitten ajattelin, että kerään vain ponitavaraa, kunnes hyllyyni ilmestyi Equestria girls nukkeja ja nyt niitä alkaa olla enemmän kuin laki sallii. Lisäksi minulle on tulossa Rainbow Dash tatuointi. Meneekö fanitukseni överiksi? Sitä minä en tiedä. Nautin kuitenkin tästä harrastuksesta.

 Seuraavaksi esittelen kokoelmani.

 Viimeisimmät tulokkaani. Rainbow rocks Equestria girls nuket, DJ pon 3 auto ja esiintymislava. Nuket vasemmalta oikealle: Rarity, Rainbow Dash, Sunset Shimmer, Pinkie pie, Fluttershy, Twilight sparkle ja siipihirviö versio Sunset Shimmeristä. Esiintymislava on aivan valtava. Oletin sitä paljon pienemmäksi kuvan perusteella. Ostin siis tämän setin huuto.netistä. 

 Rivi pehmoja. Pienet on ostettu Gamestopista. Iso Rainbow Dash on Citymarketista ja Celestia Br-leluista. 

Lisää pehmoja. Citymarketista ostettuja pieniä pehmoja, sekä br - leluista ostettuja avaimenperiä. 

Muotiponi Cadance ja Sunset shimmer. Näillä oli itse asiassa vaatteet päällä... Jätin vain kengät, koska mekot, jotka olivat näiden yllä, olivat aivan karmeita. On ne tallessa mutten ilkeä niiden päällä pitää. Heh.

Blind bag poneja. Näitä on joku 50 erilaista, en millään jaksa luetella kaikkia. Ja jokaisella on pakkauksen mukana tullut kortti.

Näiden alkuperä on hämärän peitossa. Ulkonäöstäkin päätellen nämä eivät ole hasbron tuote, vaan jonkun ihan muun tekemiä. Pakko oli silti setti saada.

Hasbro figuurit. Pinkie pie, Fluttershy, Applejack, Rainbow dash ja Twilight. Raritykin on tulossa, mutta se seikkailee vielä postissa.

Pimeessä hohtava Derby ja Big Macintosh

Glitter figuureita

Pehmo/figuuri hylly ja pari puuhakirjaa.

Shining Armor figuuri. Tämä on niin parhautta <3

Sateenkaaripeli, palapeli ja pop vinyle figuurit. Lisäksi DVD:t ja muutama kirja. Pop Pinkie pieta on kaksi kun toinen on menossa toverille. 

Prinsessa Cadance. Samaa sarjaa Shining Armorin kanssa

Equestria girls minies. Nää on niin syötävän sulosia pikkusia. Mietin sata vuotta, et otanko ne pois paketeista vai en. Lopulta sit otin ja sain kivemman kuvan niistä. Nää on ihan parhautta.

Ja sitten vielä Celestia ja Spitfire pop figuurit.

Nuorten masennus

Joku voi pitää minua pinnallisena ja julmana tämän kirjoituksen pohjalta, mutta valitettavasti kirjoitan paljon faktaakin.

Kun olin yläasteella, koulussa oli paljon masentuneita ja "masentuneita." Jälkimmäinen ryhmä piti sisällään ihmisiä, jotka hakivat huomiota niin sanotulla pahalla olollaan. Ja nämä ihmiset sotkevat ne ihmiset jotka ovat oikeasti sairaita. Julmaa, mutta totta. Luokallani oli eräs henkilö, joka viilteli vain, että voi esitellä viiltelyjälkiään luokkalaisille. Ne jotka pelkäsivät muiden reaktiota, peittivät jälkiään kunnes ne olivat täysin arpeutuneet. Kukaan ei halunnut, että joku toinen näkisi heidän heikkoutensa.

Mielestäni tälle pitäisi saada loppu. Masennus ei ole leikin asia, eikä tapa kerätä huomiota. Jokaisella on kuitenkin oikeus puhua asiasta ja purkaa pahaa oloaan vaikka kirjoittamalla, kuten itse teen. Yritän opettaa nuorisoa puhumaan oikeasta pahasta olostaan. Heidän olisi hyvä hakeutua ammattiauttajille, eikä purkaa asioita aina ystävilleen. Ystävät ovat kyllä vahva tukipilarimme, mutta jatkuva asioiden purkaminen voi olla suuri kynnys, joka voi jopa tuhota ystävyyden.

Toisaalta taas jos kaksi ystävystä ovat molemmat masentuneita, heillä on paljon jaettavaa ja ymmärrys on aivan toisella tasolla kuin sellaisella joka ei tiedä mistä puhumme.

Mitä mieltä te olette masennuksesta? Oletteko itse olleet masentuneita? Oletko purkanut pahaa oloa itseäsi satuttamalla?

Diagnoosit

Perustin blogini alunperin sille pohjalle, että lopetan lääkkeiden käytön ja olen vapaa ilman riippuvuuksia. Tämä ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin olin suunnitellut. Aluksihan minua hoidettiin masentuneena ja kun lääkkeeni lopetettiin, oletettiin että olin kunnossa. Niin ei kuitenkaan ollut. Aloin oireilla uudestaan ja mielialani heittivät härän persettä niin paljon kuin kerkesin vain ajatella. Välillä olin pitkään masentunut ja välillä mikään ei tullut tielleni, rahaa paloi ja vauhti oli aivan päätön.

Kun tilanne paheni, aloin jälleen viiltelemään ja jouduin muutaman kerran tikattavaksi asti. Ei ollut kaunista jälkeä. Tilanne paheni ja silloinen esimieheni kehotti minua menemään puhumaan työterveyden psykologille. Meninkin. Siellä tuli ensimmäisen kerran aihe kaksisuuntainen mielialahäiriö esille. Miksei minulla oltu koskaan edes epäilty sitä, vaikka oireet viittasivat siihen? Eihän diagnoosia tietenkään voi lonkalta heittää, mutta sitä alettiin miettiä. Asiasta puhuttiin myös nuorisopsykiatrilla ja musiikkiterapiassa jossa silloin kävin. Asiat kuitenkin muuttuivat ja siirryin pian MTPA:lle (Mielenterveyspäivystys - ja arviointipoliklinikka.) Olin sen verran vanha, että siirryin aikuispuolelle. Musiikkiterapia lopetettiin ja asioitani alettiin puimaan uuden ihmisen kanssa. Tässä välissä olin jo kerennyt käymään osastollakin viiltelyn ja masennuksen takia.

Teimme testejä, sekä keskustelimme asiasta myös lääkärin kanssa. Diagnoosi alkoi valjeta, kunnes rinnalle astui epävakaa persoonallisuushäiriö. Luonteeni oli aina ollut äkkipikainen ja helposti kipmaantuva, mutten koskaan ajatellut että kyseessä olisi persoonallisuushäiriö. Nyt elän kahden diagnoosin kanssa. Elämä ei aina ole helppoa, eikä sen pidäkään olla. Osastolla vierailen aina tietyin väliajoin.

Lääkityksiini kuuluu seronil, ketipinor ja levomepromazine orion. Niillä olen pärjännyt ja aion pärjätä jatkossakin.

Olen palannut

Monen vuoden tauon jälkeen olen palannut järkyttämään teidän elämiänne ja sanomaan, että kaikki alkaa olla reilassa.

Mitäkö olen tehnyt näiden vuosien aikana? Työskentelin vielä kolmisen vuotta sitten s-marketissa. Nyt on ketju vaihtunut ja olen Lidlin leivissä. Viihdyn työssäni ja minulla on ihan mahtavat työkaverit. Opiskelemaan en vieläkään ole päässyt, kerran yrittänyt... Ensihoitajaksi, mutta pisteet eivät riittäneet. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu jonkun sortin plääni omasta asunnosta ja mahdollisesti koirasta. Ihan kuin näitä karvaturreja ei olisi jo tarpeeksi.

Harrastukseni ovat vähän vaihtuneet. Ennen hevoset olivat ykkösharrastus, mutta nykyään kun ei ole enää omaa kaviokasta, niin sekin jäi vähemmälle. Olen rakennellut fursuitteja ihan harraste mielessä ja myynytkin yhden. Nautin niiden tekemisestä ja siitä että saan kuvailla niitä.

Ginga oli myös yksi pää harrastukseni. Oikeastaan keräilykohde, mutta nyt puolen vuoden sisään on tullut uusi aihe kuvioihin, nimittäin My little ponyt. Olen aivan totaalisesti rakastunut niihin. Kerään myös equestria girls nukkeja. Ja koska joku kohta kysyy suosikkihahmoani, vastaan suoraan että se on Rainbow Dash ja Sunset Shimmer.

Olen viettänyt nyt pitkän ajan sairaslomalla. Ensin meni polvi ja kun pääsin töihin, meni järki, Nyt olen kuitenkin palaamassa töihin takaisin tiistaina. Hieman jännittää pitkän tauon jälkeen, mutta kyllä se siitä taas lähtee.

Videopostaus

Yritän nyt väsätä sitten sellaisen. Millaisen postauksen haluatte? Aiheita saa heittää.

Kuvapostaus 1