Joku voi pitää minua pinnallisena ja julmana tämän kirjoituksen pohjalta, mutta valitettavasti kirjoitan paljon faktaakin.
Kun olin yläasteella, koulussa oli paljon masentuneita ja "masentuneita." Jälkimmäinen ryhmä piti sisällään ihmisiä, jotka hakivat huomiota niin sanotulla pahalla olollaan. Ja nämä ihmiset sotkevat ne ihmiset jotka ovat oikeasti sairaita. Julmaa, mutta totta. Luokallani oli eräs henkilö, joka viilteli vain, että voi esitellä viiltelyjälkiään luokkalaisille. Ne jotka pelkäsivät muiden reaktiota, peittivät jälkiään kunnes ne olivat täysin arpeutuneet. Kukaan ei halunnut, että joku toinen näkisi heidän heikkoutensa.
Mielestäni tälle pitäisi saada loppu. Masennus ei ole leikin asia, eikä tapa kerätä huomiota. Jokaisella on kuitenkin oikeus puhua asiasta ja purkaa pahaa oloaan vaikka kirjoittamalla, kuten itse teen. Yritän opettaa nuorisoa puhumaan oikeasta pahasta olostaan. Heidän olisi hyvä hakeutua ammattiauttajille, eikä purkaa asioita aina ystävilleen. Ystävät ovat kyllä vahva tukipilarimme, mutta jatkuva asioiden purkaminen voi olla suuri kynnys, joka voi jopa tuhota ystävyyden.
Toisaalta taas jos kaksi ystävystä ovat molemmat masentuneita, heillä on paljon jaettavaa ja ymmärrys on aivan toisella tasolla kuin sellaisella joka ei tiedä mistä puhumme.
Mitä mieltä te olette masennuksesta? Oletteko itse olleet masentuneita? Oletko purkanut pahaa oloa itseäsi satuttamalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti