Pitkästä aikaa..

Hei taas. Pitkä aika on taas edellisestä kirjoituksesta. Kaikella kunnioituksella kirjoituskin luistaa paremmin kun ryystää Coca-colaa ja kuuntelee musiikkia. Joululahjaostokset on suoritettu, ajat sitten joten ei stressiä aiheesta enää.

Vittumaisempiin aiheisiin. Keväästä asti jatkunut kipu ja pahoinvointi jatkuu yhä. Selitystä ei ole löytynyt vaikka kovasti yrittävät tätä hoitaa endometrioosina, mutta apua ei tunnu olevan. Katson tilannetta vielä tammikuuhun, katsotaan mitä sen jälkeen tapahtuu. Voi palaa käpykin. :D

Syksyn aikana on pari uutta ystävää löytänyt tiensä vierelleni, olen siitä enemmän kuin kiitollinen. Samaan aikaan kyllä tunkeutui elämään paskiaisiakin, joihin luulin luottavani. No se siitä, eivät kaada elämääni.

Haluaisin korostaa tässä vielä vähän lisää näitä kuvioita. Mm. sen, että tuttavani kurvaili kännipäissään kolarin pari pv sitten. Ei myötätuntoa, ei sääliä, väärinkö? Ei. Rattijuoppo on aina rattijuoppo, en välitä.

Tulevat ja menneet

Tässä alkuun pari kuvaa kun tuli ostettua Spiritille uusi loimi, otsis, turpapehmuste suitsiin ja viimein löysin valkosipuliakin kohtuu hintaan!

Sitten päivän aiheeseen.

Koko päivän olen pähkäillyt elämääni. Sitä, miten kaikki vilisee silmissä. Olen jo 19-vuotias ja olen yhä vailla suuntaa. Miten lyhyt elämä loppupeleissä onkaan? Käytännössä olen elänyt 1/4 elämästäni. Enää 3/4 jäljellä. Entä sen jälkeen? Mihin katoaa kaikki se kaunis ja ihana mitä olen kohdannut, se ylpeys ja katkeruus josta ei voi luopua? Jokainen viilto käsivarressa muistuttaa entisestä elämästä, ja myös tulevasta. Elänkö todella lopunkin näin? Ehen. Jos se minusta on kiinni. Uusi suunta on ehdoton.

Ps. Spiritin kenkien irtoamiset...
Oikea etujalka 4
Vasen etujalka 2

Jokainen tavallaan

Joksenkin ahdistavaa, kun jossakin ystävyyssuhteissa ei koskaan saa kuulla kuin ne pelkät paska kuulumiset. Vielä ku ystävä tietää, että olen aivan loppu näiden asioiden kanssa, miksi ne pitää kaataa niskaan ilman mitään virallista syytä? Ei minun tarvitse olla se pylväs, joka kestää joka sateen, myrskyn ja kaaoksen. Ei. Ei todellakaan. Jokainen saa itse päättää mitä elämältään haluaa ja mitä haluaa kuunnella. Olen tukena. Olen ystävä, mutta en voi olla ystävä, jolle ilmoitetaan jokainen paska käänne elämässä. Haluan olla enemmän kuin vain heittopussina.

Joka tapauksessa päivän aiheisiin. Hevonen oli taaaaaas kerran pudottanut kenkänsä. Oikean etusen. Etsittiin sitten isukin kanssa tarhasta kenkää. Löysin itse yhden vanhemman, pintaruosteisen ja iskä löysi sitten sen tänään pudonneen. Hyvä me!

Yö.

Eilen illalla alkoi pelottavasti tuntua kipuja vatsan alueella. Ihan normaalia. Mutta yöllä se muuttui niin kovaksi, etten enää kyennyt ajattelemaan kunnolla. Kipu oli aivan sietämätön ja itkin vain sängylläni rukoillen jotakin että se menisi ohi. Olin hyvin vähällä soittaa itselleni lanssin, mutta nukahdin lopulta kipujen kanssa, tai sitten ne laantuivat sen verrane ttä pystyin nukahtamaan. Ei jaksa tämä enää naurattaa. Miksei kukaan voi ongelmaani selvittää?

Jalkfhakgjka!

Hieno otsikointi, eh?

Pitäisi siivoilla. Se on vapautta kun sen tekee omasta tahdosta.

Sitten päivän kysely:
Mikä on mielestäsi vapautta? Vapaamuotoinen vastaus.

Päivä pulkassa

Taas hirveää pahoinvointia koko päivän. Olo alkoi helpottaa kun otin kunnon tabun illan myöden. Saa nähdä mitä tulee sitten myöhemmin.

Päivän keskeiseen aiheeseen. Ginga-foorumit. Niitä ei montaa ole, mutta paras on ehdottomasti Gingasite. Ylläpitäjä on oikeudenmukainen, eikä hypi kenenkään silmille tai leimaa jotakin tiettyä käyttäjää, toisin kuin suuressa osassa Suomifoorumeita. Niiden suurin ongelma tuntuu olevan vain se, että luulevat tietävänsä kaiken ja odottavat sen takia silkkaa perseen nuolentaa, sitten kun kaikki ei tapahdu aivan kuten he haluaisivat, syttyy sota että mitä jos muutkaan ei enää elä ruskeankielen mestaruusasemassa. Hehe. Tiedätte mistä puhun. Tässä taannoin sattui tapaus, jossa siis useampi foorumilainen oli osallisena isommassa ongelmassa, ja olin ainoa joka sai siitä sitten syyttä suotta rangaistuksen. Noh... Näinhän tämä homma menee kun on puolueellinen ylläpitäjä.

Sitten kaikille gingafaneille hyviä uutisia! Uusi gingaa myyvä verkkokauppa on avattu!
http://ginga.fi/kauppa/

Muuten päivä meni ihan mukavasti. Talliduunit hoidettu ja nyt pitää vaan jatkaa kipujen kanssa elämistä. Jospa se siitä!

! Apua !

En koskaan myy mitään keräilytavaraa, mut nyt oon tehny muutoksen sen suhteen. Mie mietin itelleni rakkaimmat tavarat ja jätän ne tietenkin. Osan myyn kuitenkin pois. Mitä teen niin isolla määrällä? Saan sillä rahalla muuta kivaa, kuten uuden järkkärin <3

Päivän kuvapostaus:

Noniiin uutta lakkaa kokeiluun.

Tervetuloa elämääni saatana :'D

Ja hieman helpotusta makean himoon.

Voi skökö

Joo'o on jäänyt kirjotukset nyt vähä vähille. Noh pitkäst aikaa kuulumisia teille nakkiset. Hevoselta on häntä ja harja nyysitty kokonaan ja se prhanan poni heittelee kengät jalasta kokoajan. Noh asiaan.

Vitutusta on riittänyt. Suoraan sanoen en enää itse pysy perässä omassa elämässäni ja siinä miten ihmiset tietää siitä enemmän kuin minä itse? Jaa'a. Vaihteeksi meinasin emnnä välit läheiseen ihmiseen, luojan lykky ei olluna miun vika.

Työelämään kuuluu nykyään tallilla puuhastelu. Ei mitään sen ihmeempää. Teen siis aamutalleja Kiwigon tallilla.

Pahoinvointi on vain jatkunut ja jatkunut. Kävin gynellä ja siellä hyö epäilivät klamydiaa, noh, mistäs mie sen oisin saanu? Ei mitään tietoa. Joten itse alan kallistua stressin ja muun ärsykkeen puolelle. Sain kuitenkin kipulääkkeitä jne. Kuvapostaus tulkoon myöhemmin.

Jeejee. Lisäks ois tarkotus tänää lähtee ostaa uus kamerta niin sais sitten vähän videoituakin jotain.

Palataan aasit <3

P.S. Ja nyt koska blogger vamuilee jotain enkä saa laitettua videota suroaan youtubesta, saatte linkin.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=mAi2iWnZ8Pc

ÄÄNESTELKÄÄS.

http://www.facebook.com/hookssuomi/app_308055135952542

Osallistuin tuossa Hööksin kuva kisaan. Oli niin monta kuvaa mistä valita, minkä laittaa, mutta oli noita ihmisiä jotka laittoivat minun ottamia kuviani ilman lupaa kisaan, joten päädyin tähän vanhempaan materiaaliin.

Toivottavasti kohta paranee

Tänään sitten käyty taas lääkärissä ja paniikkihäiriö on yhä syynä tähän paskaan oloon... Määrättiin lisää nappeja, Xanoria... Ahdistukseen ja paniikkihäiriöihin, jos se alkaisi auttaa. Saa nähdä mitä tulee tapahtumaan.

Pettymys kaikille.

Pahoittelen teille kaikille tuottamaani pettymystä. Lause: "Kai sinä ymmärrät, että paniikkihäiriöiden lääkitys on pysyvä." -kalvaa edelleen mieltäni. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun aloittamaan lääkitykseni uudestaan. Anteeksi. Teille kaikille.

Pitkästä aikaa siipeen.

Otsikossa sen mainistinkin. Sain pitkästä aikaa siipeeni ja hetkeksi se lentokyky oli historiaa. Jos tässä maailmassa olisi päivä, jolloin kukaan ei tuntisi kipua, heittäisimme varmaan härän pyllyä sen päivän. Toki jotkut sanovat elämän olevan helpompaa ilman tunteita.

Mutta kuinka moni oikeasti voi väittää olevansa tunteeton. Minä en ainakaan. Itkin tänään. Kyllä, se sattui. Sen jälkeen olo taas helotti. Enkä edes itkenyt ilman syytä. Alan oppimaan näitä kummallisuuksia.

Noh, sitten virallisesti siitä siipeen saamisesta. Valitettavasti tajusin uudemman kerran taas, etten voi luottaa kovin moneen ihmiseen. Ne jotka ennen olivat ns. niitä pahoja, ovat nykyään hyviä. Ne ennen hyvät ovat taas pahoja? Mikäs järki tässä on?

Eroavaisuuksia ja angstia

Aloitetaan heti minun suosikki aiheellani. Hei kaikille homoille ja lesboille siis heti alkuun. Jos joku rasistinen tai muuten vain tätä aihetta vastaan oleva ihminen lukee nyt blogiani, toivon että otat opiksesi. Tässä sinulla muutama esimerkkikuva.

1.

2.

3.

Kuvassa 1, 2 ja 3. Kaikissa on sama tilanne, kun enemmän tai vähemmän rakastavaiset kohtaavat toisensa. Mitä eroa teidän mielestänne on lesboilla, homoilla ja heteroille? Tietääkseni kaikki olemme ihmisiä. Erilaisia, erikokosia, erivärisiä. Entäs sitten? Jokaisella on oikeus rakkauteen. Oli se sitten mitä tahansa.

Vakavempiin aiheisiin. Olen väsynyt. Hyvin hyvin väsynyt miettimään asioita päivästä toiseen yksin. Ne minulle rakkaat ja tärkeät asiat ovat minulle nyt rasite.

Kipua.

Pitkästä aikaa masentaa valitettavasti taas kunnolla. Ihminen, johon olet voinut luottaa, pettää luottamuksesti valehtelemalla toisen ihmisen kohdalla. Mitä ihmettä? Miten joku kehtaa sysätä kaikki minun niskaani? Miksi!? Eikö ihmisillä ole mitään rotia enää missään. Ei minun tarvitse katsoa tälläistä. Ei miltään kannalta eikä missään muodossa. Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän yrität auttaa, sen pahemmaksi tilanne menee ja sitä enemmän saat kyseiseltä ihmiseltä paskaa niskaan.

Miettikää hetki. Vaikkapa minuutti aivan yksiksenne, halautteko tehdä jonkun toisen elämästä helvettiä vain epäilemällä hänen mielenterveyttään? Entä jos ihminen on oikeasti vakavasti sairas? Mitä jos hän hautoo itsemurhaa.

Ensi kerralla, kun puukotatte ystäväänne tai vihamiestänne selkään, miettikää mitä se voi pahimmoillaan tehdä. Teille molemmille. Henkilö X tappaa itsensä, ja sitten sinä... Juuri sinä joka tätä luet, saatat olla se, joka sen aiheutti. Älkää ottako taakkaa harteillenne. Älkää ottako vastuuta kenenkään kuolemasta. Sitä paitsi, kun henkilö X päättää lähteä, sinä itket hänen peräänsä ja vuodatat verikyyneleitä vain saadaksesi huomiota, vaikka olisit vihannut ihmistä. Näin maailma toimii.

Vallan kaunis

Joskus niin rakastan näitä tosiasioita.

Taas voidaan todeta...

Niimpä. Taas voidaan todeta hyvillä tai pahoilla mielin, ettei ihmisten paskalla käytöksellä ole mitään rajaa. Tiedättehän näitä perustilanteita? Ensin sovitaan, sitten petetään lupaus jne. Tai että lähdetään johonkin ja lyöttäydytkin muiden seuraan. Ei sitä tarvitste katsella. Mutta kyllä ne vielä oppii. Nekin, jotka eivät arvosta muita kuin itseään. Vielä he tallovat niihin piikkeihin joista tykkään haastella.

Jotain niin upeaa tämä kipale etten sanoisi. Mutta nyt sanon sen, että miten on voinut joku minulle ennen niin rakas ihminen hävetä minua niin paljon, ettei voinut myöntää että seurustelimme. Säälittävää. Tänään tämän vasta sain tietää mutta ei se mitään. En välitä sellaisesta asiasta joka ei nykypäivääni liikauta mihinkään suuntaan. Voin naureskella vain jälkeen päin tälle säälittävälle asialle. Noh... Jos sitä joskus löytää sen oikean vaikkei juuri nyt seurustelu kiinnosta, kenties se oikea ei vain ole sattunut kohdalle? Mistäs minä sen tiedän.

Tunteet, pelkotilat

En tiedä mihin oma minäni on nyt matkalla. Sille pitää vissiin ostaa valjaat että pysyy kotosalla, mutta mietin niin paljon asioita ja tunnen paljon, mutten saa niistä mitään selvää, vaikka haluaisinkin. Ymmärrättekö? Tiedättekö mitä tarkoitan? Kun kaikki tuntuu oikealta ja samaan aikaan niin väärältä. Miten niin voi tapahtua? Kuka tulisi vastaamaan kysymyksiini? Ollessasi tarpeeksi kauan yksin, alat ymmärtää miksi alunperin maailmasi muuttui niin radikaalisti. Elät kenties mustavalkoisessa maailmassa itsekkäiden ihmisten keskellä? Niiden, jotka olettavat kaiken menevän heidän pillinsä mukaan... Itsehän olen tätä maailmaa seurannut turhankin pitkään. En jaksa välittää siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan, jos joku todella haluaa nähdä sisimpään, muiden sydämiin, hän kyllä tekee sen.

Tatuointi

Tänään kävin ottamassa 4. tatuoinnin. Saatte kuvan kunhan kykenen ottamaan sen :D Kesäkuussa tulee vielä hienosäätöä, vaikka muuten onkin valmis.

Murheitakin on tullut murehdittua. Hevosen kohdalla lähinnä, kun kysymys 'mitä jos?' pyörii päässä, onneksi löytyi vaihtoehto kaikelle tällekin kriisille.

Lisäksi. Naiset.... Miksi.

Kehittämisen varaa?

Tänään on tullut taas huomattua ihmisten herkkä mieli, joka todellakin järkkyy pienistä asioista. Ehkä jotain tästäkin voi oppia, mutta niin kauan kun olemme näin pahasti pois reitiltä, emme voi saavuttaa mitään uutta ja olennaista, tai vaikka saavuttaisimmekin, emme välittäisi siitä. Emme vain enää huomaisi.

Lisäksi tässä on taas hyvä syy tukea ystäviä. Kun he ajautuvat pois reitiltä, työntäkää heidät sinne takaisin.

Kiitos!

Tältä päivältä kävijöitä jo 400 ja avasin blogin tosiaan muutama tunti sitten. Kiitos vaivaa nähneille ja niille jotka oikeasti ottavat tästä jotain opikseen. Saatte palkinnoksi pari elämän viisautta:

"Älä rakenna luonnetta itseäsi vastaan, palapelitkin rakentuvat vain laittamalla palat oikein paikoilleen."

"Arvet muistuttavat meitä siitä, että mennyt aika olikin totta."

Lisäksi tämä biisi muistuttaa minua entisestä tyttöystävästäni. Niistä hyvistä ajoista kun pystyimme kääntämään selkämme maailmalle ja näyttämään, ettemme välitä ihmisten mielipiteistä.

Viimein

Kaiken tapahtuneen jälkeen pystyin viimein kirjoittamaan tapahtumat. Pystyn käsittelemään ne ja uskomaan parempaan. Katsomaan tulevaisuuteen. Todelliset ystävät... Seisokaa rinnallani katkeraan loppuun saakka. Meillä ei ole mitään pelättävää.

Blogin avaus

Lukemaan lapset.