Jotain niin upeaa tämä kipale etten sanoisi. Mutta nyt sanon sen, että
miten on voinut joku minulle ennen niin rakas ihminen hävetä minua niin
paljon, ettei voinut myöntää että seurustelimme. Säälittävää. Tänään
tämän vasta sain tietää mutta ei se mitään. En välitä sellaisesta
asiasta joka ei nykypäivääni liikauta mihinkään suuntaan. Voin
naureskella vain jälkeen päin tälle säälittävälle asialle. Noh... Jos
sitä joskus löytää sen oikean vaikkei juuri nyt seurustelu kiinnosta,
kenties se oikea ei vain ole sattunut kohdalle? Mistäs minä sen tiedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti