Pitkästä aikaa siipeen.

Otsikossa sen mainistinkin. Sain pitkästä aikaa siipeeni ja hetkeksi se lentokyky oli historiaa. Jos tässä maailmassa olisi päivä, jolloin kukaan ei tuntisi kipua, heittäisimme varmaan härän pyllyä sen päivän. Toki jotkut sanovat elämän olevan helpompaa ilman tunteita.

Mutta kuinka moni oikeasti voi väittää olevansa tunteeton. Minä en ainakaan. Itkin tänään. Kyllä, se sattui. Sen jälkeen olo taas helotti. Enkä edes itkenyt ilman syytä. Alan oppimaan näitä kummallisuuksia.

Noh, sitten virallisesti siitä siipeen saamisesta. Valitettavasti tajusin uudemman kerran taas, etten voi luottaa kovin moneen ihmiseen. Ne jotka ennen olivat ns. niitä pahoja, ovat nykyään hyviä. Ne ennen hyvät ovat taas pahoja? Mikäs järki tässä on?

Eroavaisuuksia ja angstia

Aloitetaan heti minun suosikki aiheellani. Hei kaikille homoille ja lesboille siis heti alkuun. Jos joku rasistinen tai muuten vain tätä aihetta vastaan oleva ihminen lukee nyt blogiani, toivon että otat opiksesi. Tässä sinulla muutama esimerkkikuva.

1.

2.

3.

Kuvassa 1, 2 ja 3. Kaikissa on sama tilanne, kun enemmän tai vähemmän rakastavaiset kohtaavat toisensa. Mitä eroa teidän mielestänne on lesboilla, homoilla ja heteroille? Tietääkseni kaikki olemme ihmisiä. Erilaisia, erikokosia, erivärisiä. Entäs sitten? Jokaisella on oikeus rakkauteen. Oli se sitten mitä tahansa.

Vakavempiin aiheisiin. Olen väsynyt. Hyvin hyvin väsynyt miettimään asioita päivästä toiseen yksin. Ne minulle rakkaat ja tärkeät asiat ovat minulle nyt rasite.

Kipua.

Pitkästä aikaa masentaa valitettavasti taas kunnolla. Ihminen, johon olet voinut luottaa, pettää luottamuksesti valehtelemalla toisen ihmisen kohdalla. Mitä ihmettä? Miten joku kehtaa sysätä kaikki minun niskaani? Miksi!? Eikö ihmisillä ole mitään rotia enää missään. Ei minun tarvitse katsoa tälläistä. Ei miltään kannalta eikä missään muodossa. Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän yrität auttaa, sen pahemmaksi tilanne menee ja sitä enemmän saat kyseiseltä ihmiseltä paskaa niskaan.

Miettikää hetki. Vaikkapa minuutti aivan yksiksenne, halautteko tehdä jonkun toisen elämästä helvettiä vain epäilemällä hänen mielenterveyttään? Entä jos ihminen on oikeasti vakavasti sairas? Mitä jos hän hautoo itsemurhaa.

Ensi kerralla, kun puukotatte ystäväänne tai vihamiestänne selkään, miettikää mitä se voi pahimmoillaan tehdä. Teille molemmille. Henkilö X tappaa itsensä, ja sitten sinä... Juuri sinä joka tätä luet, saatat olla se, joka sen aiheutti. Älkää ottako taakkaa harteillenne. Älkää ottako vastuuta kenenkään kuolemasta. Sitä paitsi, kun henkilö X päättää lähteä, sinä itket hänen peräänsä ja vuodatat verikyyneleitä vain saadaksesi huomiota, vaikka olisit vihannut ihmistä. Näin maailma toimii.

Vallan kaunis

Joskus niin rakastan näitä tosiasioita.

Taas voidaan todeta...

Niimpä. Taas voidaan todeta hyvillä tai pahoilla mielin, ettei ihmisten paskalla käytöksellä ole mitään rajaa. Tiedättehän näitä perustilanteita? Ensin sovitaan, sitten petetään lupaus jne. Tai että lähdetään johonkin ja lyöttäydytkin muiden seuraan. Ei sitä tarvitste katsella. Mutta kyllä ne vielä oppii. Nekin, jotka eivät arvosta muita kuin itseään. Vielä he tallovat niihin piikkeihin joista tykkään haastella.

Jotain niin upeaa tämä kipale etten sanoisi. Mutta nyt sanon sen, että miten on voinut joku minulle ennen niin rakas ihminen hävetä minua niin paljon, ettei voinut myöntää että seurustelimme. Säälittävää. Tänään tämän vasta sain tietää mutta ei se mitään. En välitä sellaisesta asiasta joka ei nykypäivääni liikauta mihinkään suuntaan. Voin naureskella vain jälkeen päin tälle säälittävälle asialle. Noh... Jos sitä joskus löytää sen oikean vaikkei juuri nyt seurustelu kiinnosta, kenties se oikea ei vain ole sattunut kohdalle? Mistäs minä sen tiedän.

Tunteet, pelkotilat

En tiedä mihin oma minäni on nyt matkalla. Sille pitää vissiin ostaa valjaat että pysyy kotosalla, mutta mietin niin paljon asioita ja tunnen paljon, mutten saa niistä mitään selvää, vaikka haluaisinkin. Ymmärrättekö? Tiedättekö mitä tarkoitan? Kun kaikki tuntuu oikealta ja samaan aikaan niin väärältä. Miten niin voi tapahtua? Kuka tulisi vastaamaan kysymyksiini? Ollessasi tarpeeksi kauan yksin, alat ymmärtää miksi alunperin maailmasi muuttui niin radikaalisti. Elät kenties mustavalkoisessa maailmassa itsekkäiden ihmisten keskellä? Niiden, jotka olettavat kaiken menevän heidän pillinsä mukaan... Itsehän olen tätä maailmaa seurannut turhankin pitkään. En jaksa välittää siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan, jos joku todella haluaa nähdä sisimpään, muiden sydämiin, hän kyllä tekee sen.

Tatuointi

Tänään kävin ottamassa 4. tatuoinnin. Saatte kuvan kunhan kykenen ottamaan sen :D Kesäkuussa tulee vielä hienosäätöä, vaikka muuten onkin valmis.

Murheitakin on tullut murehdittua. Hevosen kohdalla lähinnä, kun kysymys 'mitä jos?' pyörii päässä, onneksi löytyi vaihtoehto kaikelle tällekin kriisille.

Lisäksi. Naiset.... Miksi.

Kehittämisen varaa?

Tänään on tullut taas huomattua ihmisten herkkä mieli, joka todellakin järkkyy pienistä asioista. Ehkä jotain tästäkin voi oppia, mutta niin kauan kun olemme näin pahasti pois reitiltä, emme voi saavuttaa mitään uutta ja olennaista, tai vaikka saavuttaisimmekin, emme välittäisi siitä. Emme vain enää huomaisi.

Lisäksi tässä on taas hyvä syy tukea ystäviä. Kun he ajautuvat pois reitiltä, työntäkää heidät sinne takaisin.

Kiitos!

Tältä päivältä kävijöitä jo 400 ja avasin blogin tosiaan muutama tunti sitten. Kiitos vaivaa nähneille ja niille jotka oikeasti ottavat tästä jotain opikseen. Saatte palkinnoksi pari elämän viisautta:

"Älä rakenna luonnetta itseäsi vastaan, palapelitkin rakentuvat vain laittamalla palat oikein paikoilleen."

"Arvet muistuttavat meitä siitä, että mennyt aika olikin totta."

Lisäksi tämä biisi muistuttaa minua entisestä tyttöystävästäni. Niistä hyvistä ajoista kun pystyimme kääntämään selkämme maailmalle ja näyttämään, ettemme välitä ihmisten mielipiteistä.

Viimein

Kaiken tapahtuneen jälkeen pystyin viimein kirjoittamaan tapahtumat. Pystyn käsittelemään ne ja uskomaan parempaan. Katsomaan tulevaisuuteen. Todelliset ystävät... Seisokaa rinnallani katkeraan loppuun saakka. Meillä ei ole mitään pelättävää.

Blogin avaus

Lukemaan lapset.